Hankkeen päätavoitteena on antaa opettajille välineitä, joiden avulla he voivat luoda myönteisiä näkemyksiä, tunteita ja ilmapiiriä muuttaessaan kouluopetusta ja toipuessaan kriisistä. Käsittelemme Covid-19-pandemian keskeisiä emotionaalisia haasteita soveltamalla positiivista laskennallista/psykologista lähestymistapaa, joka menee teknologisia/digitaalisia ratkaisuja pidemmälle. Pyrimme kehittämään opettajien osaamista ja tarjoamaan valmiita ratkaisuja (oppimisskenaarioita ja -materiaaleja) eri oppiaineissa.
Covid-19-pandemia on kiihdyttänyt koulujen digitaalista muutosta. Teknologian käytöllä kouluissa on kuitenkin pysyviä vaikutuksia. Lisääntynyt riippuvuus teknologian käytöstä etäopetuksessa ja altistuminen sille voi kuitenkin vaarantaa yksilön hyvinvoinnin, kun koulu- ja yksityiselämän rajojen ylläpitäminen vaikeutuu ja teknologian käyttöön voi liittyä kielteisiä seurauksia ja sivuvaikutuksia, kuten teknologian käytöstä aiheutuva stressi Technostress (Tarafdar et al 2015). Jotta halukkuutta ja taitoja torjua tällaisia etäopiskelun kielteisiä näkökohtia voitaisiin lisätä, on luotava uusia taitoja ja yhdistettävä hyvin suunnitellut oppimiskohteet asianmukaisiin pedagogisiin menetelmiin asiaankuuluviin oppimistoimintoihin. Oppimisen jatkuvuuden varmistaminen pandemian aikana on muutakin kuin pelkkien etäopiskelumuotojen käyttöönotto. Lisäksi yhä useammin ollaan huolissaan opiskelijoiden sosiaalis-emotionaalisista tarpeista ja yleisestä psykologisesta hyvinvoinnista, eristäytyneen oppimisen haasteista ja teknologiastressistä. Siksi on välttämätöntä ylittää perinteinen, transaktionaalinen käsitys opettajan ja oppijan välisestä suhteesta ja suunnitella digitaalisia oppimiskokemuksia siten, että ne edistävät motivaatiota, sitoutumista, myönteisiä tunteita ja hyvinvointia, vähentävät psyykkisiä sairauksia (esim. stressiä, masennusta ja ahdistusta) ja auttavat oppilaita ja opettajia saavuttamaan täyden potentiaalinsa.
Opettajien tämänhetkiset haasteet
COVID-19-kriisistä saaduista kokemuksista tekemämme alustava tutkimus on osoittanut, että kriisin onnistuneeseen hallintaan on vaikuttanut useita näkökohtia. Osa näkökohdista on luonteeltaan organisatorisia, kuten B.: muutoshalukkuus, teknologinen infrastruktuuri ja tuki sekä digitaalitekniikan terve ja aktiivinen käyttö.
Vielä tärkeämpää on opettajan rooli. On tärkeää, että opettajilla on motivaatiota ja taitoja siirtyä saumattomasti digitaalisiin ratkaisuihin. Tässä epätavallisessa tilanteessa syntyy kuitenkin monenlaisia haasteita:
– Oppilaiden/perheiden erilaisten teknisten laitteiden käsittely;
– Stressin ja epävarmuustekijöiden käsittely;
– Motivaation ja myönteisen ilmapiirin luominen uusien vuorovaikutuskanavien avulla;
– Masennuksen ja epätoivon käsittely.
Keskeinen oivallus on, että tässä tilanteessa tarvitaan uusia taitoja.
Näemme osaamisen tietona, taitoina ja asenteina ratkaista ongelmia tietyissä yhteyksissä (Holtkamp & Pawlowski, 2015). Muutoksen aikana erityisesti asenteet ja emotionaaliset näkökohdat näyttävät olevan kriittisiä, esimerkiksi myönteisten asenteiden kehittäminen teknologian käyttötilanteita kohtaan ja uusien taitojen hankkiminen teknostressin lieventämiseksi (Pirkkalainen ym. 2019).